Tänään suunnittelin, että huomenna juon annoksen 100kalorin kaakaota, juon kokista ja syön ehkä jotain pientä.. Sitten iskee se typerä paniikki; mitä mä syön, mitä mä syön? Tämä kaikki on kuin huumetta mulle. Laihdutusta ja euforiaa, kyyneleitä ja numeroita, nou life.
Haluaisin soittaa jollekulle. Sanoa, että nyt ei ole asiat okei ja että auttakaa mua tämän kerran. Kunpa olisikin sellainen ihminen, joka sormia napsauttamalla saisi vietyä kaiken tuskan ja pahaolon.
"Vie mut sinne missä ei ei satu
En mä jaksa elää mutten halua kuolla
Vie mut sinne missä ei ei satu
minä lupaan etten palaa koskaan."
Mä niin pystyn samaistumaan sun tunteisiin. Mun elämä on ollu syömishelvettiä vasta vuoden verran, mutta loppua ei näy ja se pelottaa. Sanon itelleni joka viikko, että nyt tää muuttuu ja mä pääsen tästä oravanpyörästä eroon. Mä voin palata normaaliin elämään ja unohtaa syömisen. Mut ei. Mä valehtelen vaan itelleni.
VastaaPoistaArkisin pakka pysyy melko hyvin käsissä kun on kiire. Heti kuitenkin kun tulee mikä tahansa poikekama rutiiniin niin kaikki kaatuu käsiin. Mä syön. Silloin kun mä en syö mä ajattelen sitä. Mun koko elämä pyörii tän ympärillä ja tää ajaa mut hulluks. Mä himoitsen kaikkea makeaa ja kun alotan syömisen, en pysty lopettamaan sitä.
Mun pää ei kohta enää kestä.