perjantai 30. syyskuuta 2011

Blogi aloittaa




"Sä oot kakskymppinen.. vai ootsä sitäkään? niin.. Sulla on elämää hirmuisesti edessä, sun pitää saada nauttii siitä"
Mä muistan ne sanat, sen tunteen. Joku kertoi, että mulla oli elämää edessä, vaikka mä luulin jo kaiken kääntyvän kohti loppua. Istuin hiljaa paikoillani ja uskoin että se puhuu totta.

Pidin tänään kunnon omavapaa päivän koulusta.
Tulee luvaton poissaolo. Ihan sama. Se on vain yksi merkintä, joka katoaa kun vuosi vaihtuu. Kunhan valmistun ajoissa ja saan itseni muuten jaksamaan.

Laitakaupungin valot loistaa mun ikkunan alla. Mä rakastan niitä.. liikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti